Kuvaus: 60x50cm akryyli

Kuvaus: Alussa oli vain vettä ja ilmaa. Ilmatar eleli yksin ja pitkästyi. Hän laskeutui mereen ja antoi aaltojen ajella. Ilmatar tuli raskaaksi meren tuulesta. Sotka teki pesän Ilmattaren polvelle ja hautoa muniaan. Ilmatar liikutti polveaan ja munat menivät kappaleiksi ja sinkoutuivat taivaalle. Näin syntyi maa, taivas aurinko, juu ja tähdet. Kymmenentenä kesänä Impi aloitti luomistyön. Niemet, kahdet, rannat ja poukamat.

Kuvaus: Akryyli 57x57 cm Syksyllä Marjatta kuuli puolukan kutsuvan häntä. Puolukka hyppäsi rinnoille, huulille ja valahti vatsaan. Marjatta tuli raskaaksi puolukasta. Kun synnytys alkoi, Marjatta joutui lähtemään kotoa, koska lapsella ei ollut isää. Marjatta tiesi kuitenkin, että lapsi tulisi voittamaan jopa Väinämöisen. Metsässä hevoset lämmittivät hengityksellään Marjattaa ja kaunista poikaa. Äiti hellitteli lastaan, mutta muut katsoivat karsaasti. Lapsella ei ollut isää. Väinämöinen sanoi, että poika oli vietävä suolle takaisin. Kaksiviikkoinen vauva kajautti:" Ohhoh sinua ukko. miten noin tuomitset? Sinä ajoit Ainon aaltoihin eikä sinuakaan suolle viety." Väinämöinen ymmärsi pienokaisen suuruuden. Hän risti pojan Karjalan kuninkaaksi. Sen jälkeen Väinämöinen lähti veneellään kohti meren selkää. Kaiken omistamansa hän jätti kansalleen.

Kuvaus: Akryyli 39,5x32,5cm Marjatta oli nuori ja kaunis. Paimeneen hän meni mielellään, koska sai siinä olla omissa ajatuksissaan.

Kuvaus: Akryyli 44x29cm Väinämöinen yritti vielä etsiä kanneltaan merestä, mutta joutui palaamaan surullisena. Kotimatkalla hän kuuli koivun itkua. "Kohta itket ilosta. Teen sinusta kanteleen. Saat ikuisen onnen." Väinämöinen veisti koko päivän. Koppa koivusta, naulat käen nokasta tipahtaneesta kullasta ja kielet neidon hiuksista. Väinämöinen istui ja soitti kannelta. Metsän eläimen pysähtyivät kuuntelemaan ja puut kumarsivat hänelle.

Kuvaus: Akryyli 50x60cm Väinämöinen lauloi Pohjolan väen uneen ja sitten hän sekä Ilmarinen ja Lemminkäinen ryöstivät sammon. Kun Louhi heräsi, hän loitsi vaikeuksia Väinämöiselle. Myrskyssä kalanluinen kannel vierähti aaltoihin. Väinämöinen tiesi menettäneensä sen ikiajoiksi. Louhi lähti väkineen merelle. Hän noitui itsensä isoksi linnuksi ja yritti tavoittaa sampoa veneestä. Väinämöinen iski linnulta kynnet poikki. Jäljellä olevalla kynnellään lintu yritti saada sampoa, joka vierähti veteen ja särkyi. Meri sai paljon rikkauksia, mutta tuuli toi sammon murusia myös rannalle. Väinämöinen ihastui. Kalevalan kansa saisi sittenkin aarteita. Kylvämillään siemenillä kansa saisi ikuisen onnen.

Kuvaus: Akryyli 50x60cm Väinämöinen ei saanut ajatuksiaan irti sammosta, joka oikeasti kuului tekijälleen eli Väinölään. Hän halusi lähteä hakemaan sampoa Ilmarisen ja Lemminkäisen kanssa. Matkalla vene juuttui kiinni. Se oli hauen hartioilla. Väinämöinen työnsi miekkansa kalan hartioihin ja kiskoi. Hauki katkesi ja Väinämöinen sai pään veneeseen. Rannalla tytöt keittivät mainion keiton ja Väinämöinen teki hauen leukaluusta ensimmäisen kanteleensa. Kun Väinämöinen soitti, kaikki pysähtyivät kuuntelemaan ihmeellistä soittoa ja laulua

Kuvaus: Akryyli 50x60cm Väinämöinen päätti lähteä kosimaan neitoa Pohjolasta. Ilmarinen lähti mukaan. Jotta Ilmarinen saisi Pohjolan tyttären, hänen pitäisi hakea Tuonelan joesta suomuhauki ilman verkkoa ja nuottaa. Pohjolan neito neuvoi Ilmarista takomaan tulisen kokon. Hän Ilmarinen teki ja hyppäsi sen selkään. Lintu iski kalaan kynsillään ja sai sen ylös aalloista. Ilmarinen vei hauenpään Louhille ja näin sai Ilmarinen Pohjolan tyttären vaimokseen.

Kuvaus: Akryyli 60x52.5 cm Pohjolan tyttärestä tuli Ilmarisen vaimo

Kuvaus: 50x60cm akryyli Väinämöinen päätti veistää itselleen veneen loitsimalla. Kolme sanaa puuttui vielä. Ne piti hakea Tuonelasta saakka. Antero Vipuselta hän saisi puuttuvat sanat. Vipunen oli maannut kuolleena niin kauan, että leppä kasvoi leualla ja kuusi otsalla. Väinämöinen kaatoi puut ja laittoi rautakorennon Antero Vipusen suuhun. Sitten Väinämöinen itse tipahti Vipusen suuhun ja vatsaan. Siellä hän teki veneen ja souti joka sopukkaan. Väinämöinen uhkaili Antero Vipusta saadakseen puuttuvat voimasanat. Kun hän uhkasi laittaa pajan sydämeen, Vipunen antoi periksi ja alkoi laulaa syntyjä syviä. Väinämöinen sai mahtisanat ja palasi kotiin. Hän sai veneensä valmiiksi.